Teokseni syntyi löydettyäni muuttokuormassa vanhat Bratz-nukkeni ja kokeiltuani, osaanko enää leikkiä niillä. Kuvasin videoteoksen, jossa asettelin nukkeni lepäämään petiin ja muutin hänen puolestaan tavarat paikoilleen. Se oli jotakin, mitä itse olisin toivonut kokevani sillä hetkellä.
Being momma to me – Moisin mun äiti on tutkielma empatiasta itseä, omaa “sisäistä aikuista” ja “sisäistä lasta” kohtaan. Minulle on kerrottu, että kun sisäinen lapsi ja sisäinen aikuinen ovat tasapainossa, ihmisen toimintakyky on parhaimmillaan. Entä, kun sisäinen aikuinen on ollut etäinen koko aikuisiän? Onko kyse milleniaalinuoren laiskuudesta, diagnosoimattomasta adhd:sta vai yhteiskunnan vaatimuksista?